Remontti - Uusi kuisti

Mökin vanha kuisti oli jo aikansa elänyt. Ikkunalasit olivat vuosikymmenten varrella kärsineet paikoin kehysten elämisestä ja muutama laseista oli haljennut. Ovikin oli hieman hassulla puolella, eikä käynti mökkiin ollut sujuvaa. Olin ihmetellyt useamman kerran edellisten omistajien ratkaisua, mutta vasta nyt oli aika tarttua haasteeseen ja muokata kuistista toiminnallisesti järkevämpi. 

Vanhan kuistin purku ja rakennusmateriaalien kierrätys

Vanhan kuistin purku alkoi ikkunalaseja paikallaan pitävien listojen irroituksella. Puuhassa sai olla tarkkana ja suojata kädet hyvin, sillä osa laseista oli aikojen saatessa haljennut. Väärin irroitettuna terävät lasinreunat eivät olisi tehneet hyvää käsille ja tipahtaessaan olisi sotku ollut melkoinen. Niinpä suojasin kädet hanskoilla ja hyödynsin listojen irroittamisessa tasapäistä leveähköä talttaa. Taltan kärjen sai työnnettyä näppärästi listan ja karmipuun väliin niin, että talttaa vääntämällä listat irtosivat. Luonnollisesti työtä tehtiin ruutu kerrallaan aina ylhäältä alaspäin, jolloin osin irrallaan olleet haljenneet lasinpalat olivat helposti nostettavissa peräkärryyn odottamaan kuljetusta jäteasemalle. Listojen lisäksi lasit olivat karmissa kiinni läpinäkyvällä silikonilla. Silikonin irroitus sujui helposti avittamalla alkuun mattoveitsellä ja jatkamalla varovasti vetämällä.

Lasien irroittamisen jälkeen kuistin purkaminen eteni varsin suoraviivaisesti. Seinien purkamisen avuksi harkitsin sorkkarautaa, mutta vasara osoittautui riittäväksi työvälineeksi. Irrotin ensin kuistin seinälaudat ja koristelistat. Tämän jälkeen purin ikkunoiden karmit. Kuistin ovi irtosi näppärästi karmeineen akkuporakoneen avustuksella. Lattian ja katon väliin jäi lopulta pystyyn vain 10*10 lankkua olleet tukipylväät.

Kuistin lattiana oli maalattua filmivaneria, jonka kiinnityksen aiempi omistaja oli tehnyt ruuveilla. Onneksi kaikki ruuvinkannat olivat vielä hyvässä kunnossa ja lattia irtosi vaivatta akkuporakoneen ja ruuvikärkien avulla.

Viimeiseksi purin lattiavanereiden alta kaikki kuistin lattiakehikon sisäpuoliset tukirakenteet, sillä aiempi omistaja oli tehnyt pienen mokan tukirakenteiden kanssa. Tukikehikon lankut olivat kyllä järeät, mutta ne oli kiinnitetty liian suurilla jänneväleillä, joka johti lattian aavistuksenomaiseen niiaukseen painavampien sisäänkulkijoiden alla.

Lopuksi pakkasin kaikki puretut materiaalit kuomulliseen peräkärryyn. Harkitsin erityisesti oven osalta kierrätystä seuraaville oven tarvitsijoille Torin tai Huuto.netin kautta, mutta arvioin urakan hyötyyn nähden liian suureksi. Ovi olisi nimittäin kaivannut täydellisen hionnan ja uudelleenmaalauksen toimiakseen seuraavilla. Tämä työmäärä heppoisen kuistinoven eteen vaikutti liian suurelta mahdollisiin myyntituottoihin tai uuden omistajan tekemänä hänen säästöihin verrattuna, jotta ovi olisi pihasta kiertoon lähtenyt. Lopulta vein peräkärryn sisällön kertakuormalla jäteasemalle, jossa minut neuvottiin ystävällisesti oikeiden jätelavojen ja rakennusmateriaalikasojen äärelle purkamaan kärryn sisältö. Kierrätys jäteasemankin kautta on nähtävästi ottanut aimo loikkia eteenpäin, sillä jätekuorman vienti oli täysin veloituksetonta ja jätepisteet hyvin organisoituna tehokkaan kierrätyksen mahdollistamiseksi.

Kaikkiaan kuistin purkamiseen meni noin työpäivän verran aikaa. Talkooavuksi sain onneksi muutamaksi tunniksi hyvän ystävän, joka teki hommasta huomattavasti hauskempaa.

Lattian tukirakenteet uusiksi

Tukikehikon ulkosivut olivat edellisten omistajien jäljiltä hyvin tukevaa 10*10 lankkua. Lankut olivat säilyneet kuivina koko olemassaolonsa, eikä lahovaurioita tai muuta ikävää löytynyt huolimatta siitä, että kyseessä ei ollut kyllästetty puu. Tästä kiitos riittävälle maavaralle ja hyvin tuulettuvalle pohjarakenteelle. Lisäksi lankut olivat vielä oikeaoppisesti eristetty bitumikaistaleilla harkkoperustuksista, jolloin kosteus ei pääse nousemaan perustuksista puuhun. Hyväkuntoiseksi todetut lankut päätin jättää paikalleen ja säästin merkittävästi työaikaa kuistin parannustöissä.

Päätöksestä seurasi pieni käytännön haaste. Paksuudeltaan 10 senttisen lankun läpi on hankala alkaa kiinnittämään tukevasti lattian tukirakenteita, sillä tyypilliset runkonaulaimen naulat eivät riitä palkin läpi. Niinpä tukirakenteen kannalta olennaisen tukipuun kiinnitys piti suunnitella alkuperäisestä ajatuksesta poikkeavalla tavalla. Päätin hankkia neljä vahvaa kulmarautaa ja kääntää tukirakenteen alkuperäisestä versiosta 90 astetta toiseen suuntaan. Näin tukirakenteiden jänneväli jäi riittävän lyhyeksi tukevalle lattialaudoitukselle. Kiinnitin molemmille sivuille ensin yhden kulmaraudan sivukehiikkoon parilla sopivan pituisella sinkityllä rautanaulalla. Kulmaraudan tarkka sijainti oli helpointa laskea niin, että jakoi sivun pituuden kahdella ja vähensi tästä 2,5 cm. Näin kakkosnelosen keskipiste jää sivun keskelle ja jänneväli molemmilla puolilla on yhtä pitkä. Helpon kiinnityksen varmistamiseksi vedin suorakulman avulla viivan merkiksi oikeaan kohtaan. Tämän jälkeen sirkkelöin hankkimani kyllästetyn kakkosnelosen sopivaan mittaansa kuistin vierelle ajamani peräkärryn päällä. Kiinnitin kakkosnelosen molemmista päistään yhdellä naulalla paikallaan olleisiin kulmarautoihin, jonka jälkeen lisäsin kulmaraudat vapaaksi jääneelle puolelle. Tämän jälkeen varmistin rakenteen tukevuuden niin, että jokaisessa kulmaraudan sivussa oli lopulta 3-4 tukevaa sinkittyä rautanaulaa. 

Tukikehikon rakentaminen ei vienyt puolta tuntia enempää, kun materiaalien hankkimiseen tarvittua aikaa ei huomioida.

Lattialaudoitus

Koska uusi kuisti tulisi olemaan seinätön ja vaakasuoraan tuleva syyssateen pääsy lattiapinnalle ei olisi mahdotonta, päätin toteuttaa lattian ruskeasta painekyllästetystä 28 * 120 mm laudasta. Kauppareissua varten laskeskelin tarpeen etukäteen melko napakoilla muutaman millin raoilla lautojen välissä. Pienet raot valitsin sen vuoksi, että kyllästetty on ostettaessa varsin märkää ja kutistuu kuivaessaan. Samalla aiemmista terassiprojekteista oppineena halusin varmistaa, että lautojen raot jäävät riittävän pieniksi, jotta niiden välistä ei kasva valoa kohti rikkaruohoja. Kuistin laudoituksen kohdalla hiekanjyvästen lakaisukaan lautojen raosta ei tuntunut järkevältä argumentilta suurempien rakojen puolestapuhujaksi, sillä kuistin leveys on rajallinen ja hiekka olisi helppo lakaista kaiteen alitse pihalle. Päätin pyrkiä minimoimaan hukkalaudan kuitenkin niin, että en joudu jatkamaan yhtäkään lautaa. Käytännössä tämä vaikutti hankittavan laudan pituuden valintaan. Lautojen kiinnitykseen valitsin ulkokäyttöön tarkoitetut ruskeat terassiruuvit torx-kannalla.

Lattian rakentaminen oli varsin suoraviivainen operaatio. Sirkkeli lauloi ja lautaa katkesi kiinnitettäväksi. Puolivälissä urakkaa tosin hämmästelin sirkkelin työtä helpottavan kätevän punaisen mittalaserin katoamista ja harmittelin jo sen menneen rikki. Osoittautui kuitenkin, että kosteudesta raskas puru oli parkkeerannut valon eteen ja peittänyt sen.

Lautoja kiinnittäessä hätäisempi tyytyy yhteen ruuviin per kiinnityspiste. Kyllästetyn tai muuten kostean laudan ollessa kyseessä, se ei kannata. Kuivuessaan lauta nimittäin alkaa vääntyilemään, jos se ei ole kahdella ruuvilla jokaisesta pisteestä kiinni. Vääntyilevät laudat ovat paitsi rumia niin myös vaarallisia paljain jaloin kulkeville mökkivieraille. Senpä vuoksi kiinnitin laudat kahdella ruuvilla jokaisesta kiinnityspisteestä.

Lattialaudoituksen toteuttaminen vei kaikkineen aikaa kaksi tai kolme tuntia.

Talon seinän pystylaudoitus

Vanhan kuistin sisällä oli oven viereinen sisäseinä pinnoitettu punaiseksi maalatulla tuulensuojalevyllä, joka oli kiinnitetty alimpien pystylaudoituslautojen päälle ilmeisesti antamaan vaikutelma siitä, että kuistin sisällä oleva seinä ei ole ulkoseinää. Poistin purkaessa tuon tuulensuojalevyn. Niinpä uutta kuistia rakentaessa edessä oli seinän pystylaudoituksen täydentäminen ja maalaaminen.

Otin talteen irroitetusta tuulensuojalevystä maalatun palasen, jotta saisin oikean sävyistä öljymaalia seinälle. Tämä palanen kädessä piipahdin rautakaupassa hakemassa sekä sopivan määrän ulkoverhouslautaa että sopivaa maalia. Oikean sävyn löytäminen kävi näppärästi Tikkurilan maalisävyn analysointiin tarkoitetulla laitteella. Teimme testin varmuuden vuoksi muutamaan kertaan, mutta tuloksen ollessa aina sama ja silmänkin pitäessä sävyä oikeana päädyin hankkimaan sellaiseksi sävytetyn öljymaalin Tikkurilan valikoimista. Ulkoverhouslauta oli 120 mm leveää raakalautaa. 

Seinälautojen kiinnittäminen alkoi tuttuun tapaan sirkkelöimällä laudoista oikean mittaiset. Muutamien ovenpieluslautojen viereen tulevan laudan päät vaativat viiston sahauksen, jonka tein kirvesmiehen sahalla sirkkelin sijaan. Laudan yläpäästä pieni pätkä nousi kuistin kattolaudoituksen yläpuolelle laudoituksen ja seinän välissä olevaan rakoon. Vastaavasti alaosastaan lauta upposi muutaman sentin kuistin lattialaudoituksen alapuolelle seinän ja kuistin välissä olevaan rakoon. Näiden upotusten vuoksi päätin maalata lautojen päät ennen kiinnitystä. 

Päiden maalauksen jälkeen naputin laudat seinään niiden vähäisen määrän vuoksi käsivasaralla. Kompuran ja naulaimen raahaaminen näin pientä tarvetta varten olisi ollut ylimitoitettua. Loppulaudan maalaaminen sujui nippanappa seinälle kiinnityksen jälkeen, sillä käsillä olivat syksyn viimeiset noin 10 lämpöasteen kelit. 

Pystylaudoituksen olin ennakoinut olevan nopeampi urakka, mutta olin aliarvioinut maalaukseen menevän ajan. Aikaa kului kokonaisuudessaan kolme tuntia.

Kaiteiden asennus

Lopulta kuistista puuttui enää kaiteet ja hieman maalia, jota ei voi kaidepuiden kuivumisen vuoksi sutia ennen kevättä. Kaiteiden osalta päädyin tekemään samanlaiset kuin olin aiemmin toteuttanut saunamökin ja päämökin terasseille. Kaide koostuu käytännössä kahdesta vaakaan asennetusta laudasta ja yhdestä lankusta per sivu. Kaidepuut asennetaan kalteviksi, jotta vesi pääsee valumaan pois, eikä jää lillumaan kaidepuun päälle. Jotta kaiteista tulisi samanlaiset kuin muista tontilla jo olevista, varmistin kaiteiden kaltevuuden ottamalla mitat terassilta. 

Käytännössä kaltevuuden osalta merkitään jokaiseen tukipuuhun korkeudet, joissa kaidepuu leikkaan tukipuun pihan ja kuistin puolella. Tämä toistetaan luonnollisesti jokaiselle kaidepuulle ja kuistin sivulle. Kun korkeudet on merkattu, kannattaa vielä vetää esim. suorakulmaa hyödyntäen viiva tukipuuhun, jotta kaidepuun kiinnittämiseen tarkoitettupieni kulmarauta on helppo asentaa oikeaan kulmaan.

Kaidepuiden osalta sirkkelöinti oli varsin nopeaa, sillä puita on rajallinen määrä. Aikaa kuluu suurimmaksi osaksi sen varmistamiseen, että puut kiinnitetään oikeaan kulmaan. Laitoin kulmaraudat ruuveilla kiinni tukipuihin, jonka jälkeen kiinnitin ylimmästä puusta alaspäin kaidepuut paikalleen jokaiselle sivulle. Kiinnitysjärjestyksenä ylimmästä puusta liikkeellelähteminen on järkevää, sillä kaidepuiden väliin jäävä rako on juuri sen verran pieni, että alle kiinnitetty puu vaikeuttaisi kiinnittämistyötä.

Kaidepuiden kiinnittämiseen kului kahdesta kolmeen tuntia aikaa.

Käytetyt työkalut ja tarvikkeet

Kaikkineen kuistin uusiminen oli parin työpäivän mittainen urakka. Juuri sopivan pieni, jotta se oli mukava tehdä loppusyksyn iltoina.

Urakassa tarvittiin seuraavia työkaluja:

• Vasara
• Mattoveitsi
• Kirvesmiehen saha
• Mitta
• Suorakulma
• Sirkkeli
• Lyijykynä
• Akkuporakone ja ruuvikärjet

Tarvikkeita urakkaan kului seuraavasti:

• Kakkosnelonen (kyllästetty)
• 4 * suuri kulmarauta
• Kyllästettyä ruskeaa terassilautaa (28*120 mm)
• Ruskeita säänkestäviä torx-ruuveja
• Sinkittyjä rautanauloja
• Vihreää tasaista kyllästettyä 28 mm lautaa kaiteiksi
• Vihreää lankkua ylimmäksi kaiteeksi
• Keskikokoisia kulmarautoja kaiteiden kiinnittämiseen (2 per lauta / lankku)
• Tikkurilan punaista öljymaalia (ja keväällä valkoista kaiteisiin)